perjantai 2. joulukuuta 2016

Viisi joululahjaideaa mu(i)lle

Kävimme viime viikonloppuna tyttösen kanssa ostoksilla (ihanaa kun vielä kelpaan shoppailuseuraksi) ja ihailin ääneen kaikenlaisia potentiaalisia ehdokkaita "pehmeään pakettiin", snadisti kuulostellen, mistä yhdeksänvuotias voisi innostua. Tossua, paitaa, huppari vai jotain ihan muuta? Sitten en tiedä miten siinä niin pääsi käymään, että itse innostuinkin joistain pehmoisista ehdokkaista ihan hirmuisesti! Maailma on täynnä kaikkea ihanaa, mutta miksi kaappitilan täytyy olla rajallinen? Tyttönen kuunteli aikansa sitä minun fiilistelyäni ja kysyi sitten, että "äiti, miten joulupukki kuulee sun toiveet?" Öh, tuota, no niinpä ;)

Hih, no onnea on oma blogi!

Niinpä ajattelin tässä kirjoittaa joululahjatoiveita blogiin, niin joulupukki voi suoraan iPadillaan tutkiskella lahjatoivelistaani linkkeineen päivineen. Ja tähän kohtaan todettakoon, että kyllä olen ollut aivan koko vuoden todella erityisen kiltti ja ihan jokaisen pakettini olen ansainnut.


1.

Joululahjatoiveiden ja etenkin joululahjavinkkien osalta minulla on mielessä lähinnä muutama kauppa, minne joulupukin kannattaa suunnistaa suoraan. Ja minulla on vähän sellainen fiilis, että nämä lahjat voisi kelvata muillekin ihanaisille naisille. Että muutkin pukit ja ukot, vink vink! Nämä ihanat joululahjakuvat on lainattu sivulta Esprit.fi.

2.

3.

4.

6.


Huomaan, että synkkä vuodenaika tekee taas tehtävänsä, kun alitajunta kutsuu puoleensa kaikkea muuta kuin mustia vaatteita, missä olen yleensä kotoisimmillani. Mieltymys vaaleisiin vaatteisiin tuntuu lisääntyneen myös iän myötä. Hui, jääkö mustat vaatteet pian vaatekaappini vähemmistöksi? Lahjalistan hyggeimmät tavarat lienee neuletakki, tossut ja lyhty. Lahjalistaa voisikin jatkaa vielä hyggesti viinilasillisella, takkatulella, hyvällä seuralla... Olettehan tekin muistaneet hyggeillä?

**

Ei, emmä kestä! Pakko tunnustaa!
No en oo ollut tänäkään vuonna kauhean kiltti.
Taidan siis tänäkin vuonna taata lahjasaaliin
ja ostan itse itselleni paketin, hih!

**

Hyvää viikonloppua!

Sari




torstai 1. joulukuuta 2016

Joulukuun ensimmäisen päivän joulupukkiasiaa


Viime aikoina on oikein uutisoitu, että lapsia ei saisi huijata tarinoilla joulupukista. Jossain lontoota puhuvassa maassa oli näin tutkittu ja todettu, että saavat traumoja vielä ne lapsipoloiset. Koska vanhemmuus on aina sitä oikean tien tavoittelua ja pikkusen (paljon) stressaamista siitä, tekee nyt oikein vai meneekö herkkyyskausi harakoille ja kasvaako tuo lapsi kiekuralle kuin korkkiruuvi, voin kertoa, että joulupukki on pelkästään iloinen asia, josta ei kannata ottaa stressiä. Jokainen perhe päättäköön itse, mitä kertoo joulupukista - tai kertooko mitään. Meillä isompi tenava tietää jo totuuden, pienempi saa vielä uskoa tuohon punanuttuiseen valkopartaan. Joulupukilla oli tapana käydä meillä silloin kun minä olin pieni ja joulupukki on käynyt meillä nyt minun lasten ollessa pieniä. Eikä meistä tämän pöhkömpiä ole tullut. Tai siis kyllähän me ollaan aivan umpipöhköjä, mutta se ei selity pelkällä joulupukkiteorialla, thih hih!

Kynsinhampain en ole koskaan ajatellut pitää joulupukkiteoriasta kiinni, vaan alusta asti ajattelin, että sitten kun lapsi kysyy suoraan joulupukkihommeleista, aion vastata rehellisesti. Yhden kerran oltiin toisen naperon kanssa aivan siinä hilkulla: lapsi katseli jouluna napattuja valokuvia: "tuolla on kummisetä, tässä ukki, tuolla mummi ja..." -- luetellen koko katraan läpi: "...mutta äiti, missäs sinä oikein olit???" Eah hah hah! Kyllä mä aika supersankarin viittaa pidän harteillani tässä arkipäiväshöyssä mutta joulupukiksi musta ei ole. Pötsi on valmiina mut parta puuttuu (onneksi!!!!) :D

**

Tämän muutaman vuoden takaisen kuvan myötä
toivotan teille ihanaa joulukuuta

Sari




keskiviikko 30. marraskuuta 2016

Meidän viikonloppu (jo monta viikkoa sitten)

Liki kolmisen viikkoa sitten Helsingin Messukeskuksessa järjestettiin Meidän viikonloppu-tapahtuma. Ja hei, miten siitä voi olla jo niin kauan, kuka tämän ajan nielaisi kitaansa?



Tulevia Meidän viikonloppu-messuiluja ajatellen heti kärkeen note to self and to you too: kävimme messuilla heti sunnuntaina messujen auettua ja siellä oli ihanan väljää liikuskella. Maistiaisia varten ei tarvinnut jonottaa ja eläimiä pääsi näkemään ihan läheltä. Tosi kiva juttu! Eli jos tekin tykkäätte vältellä messuruuhkaa, suosittelemme lämpimästi sunnuntaiaamua messuvierailuajankohdaksi.






Ja koska monet isovanhemmat ovat siirtyneet hyggeilemään maalta kaupunkiin, eikä kaupunkilaislapsilla ole taattu touch maaseudun eläimiin, on kiva että muutamat rohkeat karvaturrit uskaltavat matkustaa hurjaan Helsinkiin näytille. Rohkeimpia turrikoita kun saa oikein paijaillakin.





Ja varmaa oli se, että monista kaupunkilaislapsista oli hykerryttävä ajatella: mistä tulee maito, entä kananmunat, no mites hunaja? Siellähän sitä sai kokeilla lypsyhommia ja ihmetellä lintuaitauksen munia sekä katsella hunajantuottajia työssään.



Jotkut kokivat rakkautta ensi silmäyksellä.



Kumpikaan tenavista ei keksinyt alkaa vaatia meille kotiin ikiomaa aasia, mutta lemmikkimessupuolella se sitten alkoi: äiti mä haluun meille pupun, me tarvitaan papukaija, mä kyllä rakastaisin tommosta chincillaa, toi kilppari on iik niin söpö, eikö me voida ostaa kissa? Ja minä olen se vastuuntuntoinen ja läpeensä tylsä mutsi, joka kieltäytyy kaikista lemmikeistä. Meillä on se yksi hamsteri ja annetaan sille kaikki meidän rakkaus. Onneksi selvittiin eteenpäin ilman isompaa draamaa, huh... 



Eläinten lisäksi messuilla oli tarjolla paljon muutakin.
Esimerkiksi silmänruokaa, kuten tämä inspiroiva kattaus.



Kaapelin joulu-ständillä lasten käsiin pistettiin joulutatskat.
Ihan paras juttu lasten mielestä!

Kaapelin jouluun siis joulukuussa,
tulkaa tekin!





Itse olin ehkä vähän odottanut näkeväni


Siinä kohtaa visiittiä lasten seesteisyysprosentti huiteli jossain nollan rajamailla, joten se tarkoitti vain nopeaa vilaisua palloihin (ihania, tosi ihania, sanoinko jo että IHANIA) ja sitten oli pakko antaa luovutusvoitto lapsille. Oli pakko lähteä tallustelemaan kotimatkalle ja jouduin siirtämään pallohankinnat verkkokauppahommiksi. Olin jo pitkään toivonut tällaista valopallokauppaa Suomeenkin, ihanaa että se on nyt käynyt toteen. Nyt vaan suunnittelemaan sopivaa tilausta!


Kiitos Messukeskukselle bloggaajapassista!
Ensi vuonna otetaan uusiksi,
todellakin.

**

Mukavaa marraskuun viimeisen päivän iltaa

Sari


tiistai 29. marraskuuta 2016

Uusi aika, uusi kalenteri


Vaikka olemme siirtyneet digiaikaan, ei digitaaliset kalenterit vedä vertoja paperisille kalentereille. Okei, digikalentereiden piippausominaisuudet ovat lyömättömät tällaisen hattarapään elämässä, mutta kaikessa muussa nämä paperikalenterit vievät voiton. Ihminen tarvitsee jotain hypisteltävää, jotakin minne voi tehdä kynämerkintöjä ja minne voi laittaa vaikka tarran kiinni jos siltä tuntuu. Sähköhärpättimiin ei parane liimailla mitään tarroja, näyttöön ainakaan, tai voi tulla sanomista ;)

Anna-Mari Westin kalenteri vuodelle 2017 on ihan sitä kaikkea mitä minä tarvitsen ensi vuodelle. Jotakin suloista, inspiroivaa, lohdullista ja kannustavaa.



Tämä kalenteri on
suloisten ajatelmien ja kauniin maailman ilottelua kannesta kanteen.


Tämä on niin HYGGE.


Tää on niin ihana



Nyt edessä onkin aikamoinen tiedonsiirtoprojekti. Ensin täytyy siirtää kaikki tärkeät merkinnät vanhasta kalenterista uusille sivuille. Syntymäpäivät, merkkipäivät. Muista, älä unohda, aloita ja innostu! Minulla on tapana myös kirjoitella mietelauseita tuleville viikoille ajattelemista varten. En taida koskaan kyllästyä "pehmeisiin asioihin"... 

Ja mitä uusiin merkintöihin tulee, niin täyttyköön uusi kalenteri mukavista uusista kuvioista, ihanista tapaamisista, juhlista ja onnellisista ajatuksista. Elämä heittelee, mutta onneksi kalenterissa on tilaa, thih!


Lopuksi vielä kerron, että
arvaa muuten mikä oli ensimmäinen ajatukseni,
kun näin tuon kalenterin?

Merry Christmas, to me!

True story.
Ja niin me lähdettiin kassan kautta kotiin.


Käy kurkkimassa Anna-Mari Westin ihanuuksia hänen verkkokaupassa

...saa vinkata, jos päätit omistaa saman kalenterin itsekin!

Sari


sunnuntai 27. marraskuuta 2016

1. adventti

Hei ihanat 

Tänään saamme viettää ensimmäistä adventtia!



Ensimmäisen adventin iloksi tarjoillaan
joulutortut omenakanelimarmeladilla,
kera vaalean glögin.


Joulussa parasta on tietenkin
se odotus.
Ja nyt saa odottaa joulu ilman,
että saa jouluhullun leiman otsaan.
Eikä siinäkään mitään pahaa ole ;)


Ja mitä vanhemmaksi tulen,
sitä syvemmäksi kokemus muuttuu.

Joulufiilis,
lämpö,
valo,
rakkaus



Oma mieli askartelee jo joulupuuhien parissa.
Kiireettömästi, stressittömästi.


Vihdoin ja viimein myös ihana
on täydessä pöhinässä.

Ensinnäkin, uusi lempikanavani ihan heittämällä on indie joulu, ja sekin löytyy siis Jouluradion sivulta. Toisekseen, joulun 2016 odotus käynnistyi Jouluradion Hoosiannalla, jonka tekoon oli osallistunut monta ihanaa ihmistä. Yhteislaulusta on tehty video. Käythän katsomassa ja kuuntelemassa sen TÄÄLTÄ.

Iloista adventtisunnuntaita teille toivottelee,

Sari


Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...