Kaksplus.fi

maanantai 20. helmikuuta 2017

Unelmieni vuosi 2017-kalenterin voittaja on...


Ystävänpäiväarvonta on päättynyt!


Kiitos ihan kaikille osallistujille


Voittaja arvottiin jälleen Random.org:lla.


Ja voittaja on..............


ANN!

Onnea!
Käythän kurkkaamassa blogiasi :)


**


Ihanaa maanantaita teille kaikille!

Me ollaan niin lomalla! Kotosalla, arkisissa puuhissa, mutta kiireettömästi.
Luksusta!

Sari

torstai 16. helmikuuta 2017

Väriä (mun) elämään

Yhtenä päivänä alkoi vaan tuntua siltä, että nyt tarvitaan väriä elämään. Olin jo pitkään kaipaillut itselleni pikkuruista pussukkaa kynille (ja huulirasvalle), koska laturit ja kynät eivät oikein tulleet toimeen samassa pussissa ja siitä se ajatus sitten lähti...


Kävin Marimekolla ihastelemassa kevättä: ihania kuoseja, ihania värejä. Oletko sinä nähnyt Oiva/Hortensie-lautasia, Oiva/Siirtolapuutarha-mukeja tai vaikkapa Oiva/Hortensie-vatia? Siis oi miten ihania... Mutta minä olin etsiskelemässä jotain pienempää...


Ja niinpä ostin itselleni sen kauan kaipaamani pussukan kynille.
Punaisena! Pilkullisena!


On se ihana. True love.
Pientä materiaalionnea arkeen.


Ja kerrankin tämä meni oikein. Tiedättekö tämän äitisyndrooman, kun esimerkiksi omat lempparihousut ovat ratkenneet pahasti eikä ne ole enää edes parsittavissa kasaan ja lähdet ostamaan uusia housuja... Ja tulet kaupoilta kotiin mukanasi uusia paitoja (koossa 104), sukkia (29/30) ja housuja - nekin korkeintaan koossa 128. Ehkä bonuksena mukana on jotain ihanaa shampoota, mutta sekin on vaikka miehelle tai koiralle - eli se mitä menit hakemaan jäi hankkimatta mutta onneksi kaikki muut on vaatetettu/huolehdittu taas päästä varpaisiin ;)



Ja lopuksi vielä tärkeä muistutus;



Mukavaa loppuviikkoa!

Sari


keskiviikko 15. helmikuuta 2017

Rokotusajatuksia

Aina silloin tällöin otsikoihin nousee perheiden rokotevastaisuus. Etenkin silloin, kun jotain harmillista on tapahtunut. Helppohan sitä on kentän laidalta huudella, että tyhmät vanhemmat, kun ette lastanne rokottaneet, niin sitä saa mitä tilaa. Minusta sellainen huutelu on kamalan julmaa. Minussakin elää pieni pohdiskelija, kun näitä rokotusasioita mietitään.

Päätin tehdä tämän postauksen, kun luin eräästä iltapäivälehdestä pojasta, joka oli sairastunut narkolepsiaan vuoden 2009 sikainfluenssahässäkän aikaan. Silloin sikainfluenssapandemia kosketti minua syvästi. Samaan aikaan, kun pandemia alkoi, minun esikoiseni oli päiväkodissa ja minä kuljin työmatkat kahdella eri junalla. Olimme siis hyvinkin alttiita kaikille maailman pöpöille. Samaan aikaan tein positiivisen raskaustestin - kuopukseni köllötteli kohtuni suojassa.

[ kuva vuodelta 2009 ]

Minä olin ollut osa legendaarista vauvapalsta-yhteisöä jo muutaman vuoden ajan ja jo esikoistani odottaessa meille muodostui ihana mammaporukka, jonka kanssa yhdessä seurasimme masuasukkiemme kehitystä raskausajasta alkaen ja siitä eteenpäin. Niinpä nytkin (syksyllä 2009) meistä kasaantui iso porukka odottamaan pientä ihmettä syntyväksi vuonna 2010. Ensimmäiset neuvolat koittivat ja terveydenhoitajani tarjoili minulle ajatusta ottaa sikainfluenssarokotus omani ja sikiön suojaksi. Äidinvaistoni piipitti, että se ei ole hyvä ajatus. (Raskausaikana minulla vaistot voimistuvat muutenkin, ei nyt ihan preggozillaksi mutta ei siinä kauaksi jääty!) Useat meidän odottajien ryhmässä kävivät ottamassa sikainfluenssarokotteen, mitä väitettiin turvalliseksi sekä äidille että sikiölle. Jossain pulistiin siitä, että joissain maissa sitä (Pandemrix?) ei suositeltu raskaanaoleville, mutta Suomessa sitä pidettiin vain turhanpäiväisenä hölynpölynä. Aikaa kului ja iloitsimme yhdessä alkuvaiheessa olevista raskauksistamme, kunnes odottajia alkoi tippuilla yksitellen pois, koska raskaudet menivät kesken. Kyse ei ollut 'suuresta osasta' enkä osaa sanoa tarkkaa lukumäärää, kuinka moni heistä oli rokotteen ottanut, mutta määrä oli silmiinpistävä verrattuna siihen aikaisempaan mammaryhmäämme. Ei siinä ryhmässä enää niillä viikoilla porukkaa putoillut pois. Minusta vaan alkoi tuntua siltä, että tässä rokotteella ja keskenmenoilla on oltava joku yhteys, vaikka tilanteeseen luonnollisesti vaikutti varmasti monta muutakin asiaa.

Neuvolasta alettiin aina vaan innokkaammin painostamaan, että se rokotus tulisi ottaa NYT. Ja minä ilmoitin napakasti terveydenhoitajalleni, että ei kiitos, en ota sitä rokotetta. Terveydenhoitajani hermostui oikein silminnähden ja saarnasi, kuinka olen sen neuvolan ainoa äiti, joka jättää sen rokotteen ottamatta! Voin kertoa, että sisäisesti olin aivan kauhuissani! Olin kyllä rokotusmyönteinen, mutta nyt minun vastuulla oli kahden ihmisen henki. Vastuullani oli etenkin sen vatsassa hentoisesti potkiskelevan ihmistaimen elämä! Mutta luotin vaistooni. En ota rokotetta, kiitos. En vaikka kuljin työmatkat junalla ja olin altis kaikelle. Viimeisen kerran kävimme terveydenhoitajan kanssa asiasta keskustelun, kun hän hermostui oikein kunnolla, lähti takinliepeet lepattaen huoneestaan, paiskasi työpöydälleen mapillisen A4:sia koskien sikainfluenssaa ja käski alkaa lukemaan! Varovasti avasin kansiota, luin ensimmäisiä papereita, joissa luki kuinka monta kymmentä odottavaa äitiä ympäri maailman oli menehtynyt sikainfluenssaan. Se tuntui ihan hirveältä. Silti olin varma, että en ottaisi sitä rokotetta, vaisto sanoo niin. Minusta sitä rokotetta ei oltu tutkittu tarpeeksi, koko pandemia tuli niin nopeasti ja päätökset piti tehdä liian nopeasti. Eikä ne luvutkaan vakuuttaneet; jos sata odottajaa oli menehtynyt, se oli ehdottomasti sata liikaa, mutta jos sen suhteuttaa miljooniin odottajiin, se tuntui prosentuaalisesti hyvin pieneltä määrältä. Oli hyvin vaikeaa ajatellä järkevästi. Raskaushormonit hyrräsivät, edessä pauhasi terveydenhoitaja, sisäisesti olin kauhuissani eikä ollut ketään, joka olisi voinut sanoa vedenpitävästi, että tee näin tai tee noin. Oli vaan pakko luottaa itseeni.

Sitten tuli esikoiseni neuvola ja tämä rokotus nousi puheenaiheeksi. Minut ympäripuhuttiin ottamaan edes lapselleni se rokote, koska hän on päiväkodissa ja altistuu siellä kaikenlaisille pöpöille. Toki sen myönnän; silloin elettiin aikaa, kun kaikki mahdolliset päiväkotitaudit tarttuivat ennätysnopeasti minun lapselleni. Niinpä hän meni rokotukseen. Koska sen luvattiin olevan turvallista.


Kun kuopukseni syntyi, on sydämessäni vihlassut monta kertaa. Mitä jos olisin ottanut sen rokotteen, raskauteni olisi keskeytynyt ja tämä ihana pieni ihminen ei olisikaan syntynyt? Voin kertoa, että vielä tänä päivänäkin koko aihe ahdistaa ihan kamalasti. Kuinka uskalsin olla sen hiillostuksen alaisena rohkeasti rokotusta vastaan? Ja onneksi olin! Olen niin onnellinen pienestä pojastani!

Sydäntäni vihloo sekin, että taivuin rokottamaan esikoiseni. En osaa asetella sanojani oikein, en halua pahoittaa kenenkään mieltä, mutta olen tietenkin onnekas, että hänelle ei tullut mitään oireita rokotuksesta. En tiedä suojasiko hänen rokotus meidän perhettä - olihan perheen isäkin silloisessa työpaikassaan suoraan asiakaskontaktissa, joten tauti olisi voinut tulla hänen kauttaankin. Ihan itkettää koko ajatus kauhuskenaarioineen. Olen niin kiitollinen siitä, miten helpolla meidän perhe pääsi sikainfluenssapandemian aikana. Koskaan ei voi tietää mitä seuraavaksi tapahtuu, joten siksi on tärkeää osata nauttia jokaisesta hetkestä.


Olen todella ihmeissäni, miten tehokkaasti tämä, saanko käyttää ilmaisua,"aivopesukoneisto" toimii. Yhtäkkiä lanseerattiin upouusi rokote hyvin sekavalla tiedottamisella, jonka piti olla turvallinen ja joka sitä tietysti suurelle osalle olikin, mutta yksikin narkolepsiatapaus on liikaa ja kun Suomessa niitä oli aika monta! Joten kaiken sen yhtäkkisen rokotusoperaation nähneenä ja etenkin niitä jälkiseurauksia tarkkailleena en yhtään ihmettele, että jotkut nykyvanhemmista ovat rokotevastaisia! Kuinka voit enää luottaa viranomaisiin, jotka vakuuttivat että kaikki menee hyvin mutta kun monessa perheessä ei mennytkään? Kuinka uskaltaa luottaa uusiin, turvallisiksi luvattuihin rokotteisiin?

Minä luotan kuitenkin neuvolan rokotusohjelmiin kuin kallioon. Olen ottanut kaikki tarjottavat rokotukset omille lapsilleni, koska ne rokotteet ovat olleet olemassa vuosikausia, niitä on tutkittu ja haittavaikutukset on saatu rajattua aika minimiin. Kuinka paljon pahoja tauteja ollaankaan saatu Suomessa kuriin hyvällä rokoteohjelmalla, joten siitä linjasta on syytä pitää kiinni. Ja olen tietysti tässäkin asiassa kuunnellut äidinvaistoani, mikä on näyttänyt vihreää valoa.

Toki nyt on esimerkiksi tämä uusi vesirokkorokote, mikä ei meillä ole enää ajankohtainen koska molemmat lapset ovat sen sairastaneet jo. Mutta jolleivat olisi, niin olisinko halunnut sen rokotteen? Täytyy tunnustaa, etten ole kovin perillä siitä, mitä sillä halutaan: estää vesirokon tarttuminen vai hävittää se Suomesta kokonaan? Saako yhdellä piikillä ikuisen suojan vai onko se uusittava? Ja onko sitä tosiaan testattu huolellisesti? Onko se vain inhottavaa vai myös vaarallista, jos perusterve lapsi sairastaa vesirokon? Jollain tasolla muita sairauksia omaaville lapsille vesirokko voi varmasti olla suorastaan vaarallinen - jolloin suojaa antaa myös se, että muutkin lapset ovat rokotettu.


Lopuksi sanottakoon, että kuunnelkaa vaistoanne. Jokainen perhe tekee parhaaksi katsomansa ratkaisut, mutta toivoisin tietenkin, että etenkin riskialueilla matkustettaessa tulisi rokotukset hoitaa kuntoon. Nämä vuosikausia rokoteohjelmissa olevat rokotteet ovat turvallisia, joten harkitkaa edes, ennenkuin altistatte lapsenne taudille. Ketään ei voi pakottaa, mutta onhan se tietysti inhaa, jos jo Suomesta häädetyt taudit tulisivat takaisin ja aiheuttaen pahaa, kenelle tahansa.

Ja vaikka tekisimme joskus vääriä valintoja, emmehän hylkäisi yhtään äitiä, isää, perhettä. Vaikka emme aina vetäisi köyttä samaan suuntaan, tavoite on kaikilla sama: haluamme vain parasta lapsillemme

**

Oletko sinä rokotevastainen vai rokotemyönteinen?
Miksi?

**

Toivon voimia jokaiselle perheelle,
jota tämä vaikea aihe koskettaa.

Minä en ole tehnyt toisia parempia valintoja.
Me kaikki ollaan tehty parhaat valinnat
olemassa olevan tiedon valossa,
tahtoen vain parasta omalle lapsellemme.

Sari 


tiistai 14. helmikuuta 2017

14.2.2017

Näiden laiskiaispullien* myötä...
[ laiskiaispullat, koska pullat on suoraan kaupan pakastealtaasta ]


haluamme toivottaa teille


Ihanaa Ystävänpäivää ❤

Ottakaa iisisti, olkaa lempeitä toisille ja ennen kaikkea itsellenne.
Halailkaa, suukotelkaa, herkutelkaa, liikkukaa, tehkää mikä tekee teidät onnelliseksi.
Unohtakaa paineet lähettämättömistä ystävänpäiväkorteista tai
tekemättömistä leivonnaisista.

Olkoon päiväsi ihana ja onnellinen 

Halauksia,
Sari

pssss. Muista osallistua ihanaan arvontaan TÄÄLLÄ

maanantai 13. helmikuuta 2017

Sairaslomalla.

Meidän maanantaiaamun kuvio alkoi hahmottua jo varhain sunnuntain ja maanantain välisenä yönä pikkutyypin kumisevasta yskästä päätellen. Pikkutyypillä oli pienempänä tapana saada jokaikisen flunssan yhteydessä kurkunpääntulehdus ja etenkin kesällä se oli himppasen haastavaa, kun pahimpiin kohtauksiin auttoi viileän ilman hengittely, mutta kun sitä viileää ilmaa ei ollut jääkaappia lukuunottamatta missään muualla. Sitä köhimistä oli karmea katsella ja pelkäsin flunssatartuntoja ihan hirveästi. Naperon ollessa kolme, alkoi flunssat olemaan ihan vaan pelkkiä flunssia ilman mitään bonustauteja. Nyt sitten pitkästä aikaa yskä kumisee, mutta onneksi sellaisia hirmukohtauksia ei ole enää tässä isommalla iällä tullut eikä toivottavasti tule.


Nyt on ihanaa, kun lastentautien pahin sesonki alkaa olla meidän perheessä ohi. Ei enää jatkuvia naperoflunssakierteitä (eikä toivottavasti senkään jälkeen kun sanon tämän 'ääneen', hih) ja tiedän nyt miltä vauvarokko näyttää, kuinka vesirokko alkaa, miten pikkulapsen ripulia voi tasoittaa ja miltä ne hitsin ällöpöllöt täit näyttää. Tosin, täistä ei varmaan päästä eroon ennenkuin lapset ovat selvinneet koko koulutiestä? Vieläkö ne yläasteella imuroi kaikki täit mukaansa vai voisiko jo silloin kuvitella sen ongelman helpottavan? ;)

Silloin kun lapset olivat pieniä, tautien pahimmat vaiheet meillä koettiin aina yöllä ja etenkin perjantain ja lauantain välisenä yönä niin, ettei seuraavana päivänä mitenkään päässyt lääkäriin vaan olisi pitänyt suksia yksityiselle lääkärille (jos enää aikoja) tai suoraan päivystykseen odottelemaan tuntikausiksi. Jep, ei kiitos! Onko muitakin, joilla kaikki taudit starttaa yöllä? Ja etenkin se ykätauti, brrr...

Onneksi meillä oli jo silloin lasten ollessa aivan pieniä, käytössä Terveysneuvonta, minne sai soittaa vaikka keskellä yötä ja sairaanhoitaja antoi kultaakin kalliimpia neuvoja pienen tyypin olon helpottamiseksi heti eikä tarvinnut enää veivata, pitäisikö lähteä lääkäriin vai ei vai joo vai ei vai joo. Toinen hyvä tukipilari oli Sairas Lapsi-sivusto, jonka avulla pystyi päättelemään, kannattaisiko sinne päivystykseen lähteä jonottamaan vai ei. Joskus oli pakko lähteä, vaikka se tiesikin tuntikausien odottelua. Minä olen sitä mieltä, että mieluummin lähtee käymään liian herkästi siellä lääkärissä, kuin että jättää lääkäriä tarvitsevan potilaan vielä hetkeksi kotiin virumaan. 


Talviloma lähestyy ja jännitysnäytelmä tiivistyy; kuinka moni perheenjäsen makaa koko kallisarvoisen lomaviikon sohvanpanttina? Mutta onneksi tämä on toistaiseksi vain flunssaa. Tautiruletissa olisi ollut tarjolla pahempaakin.

Toivottavasti teillä muilla on ollut terveempi viikon aloitus ja toivottavasti teidän virustorjunta pelaa paremmin kuin täällä meillä! :) 

Sari



Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...